perjantai 25. joulukuuta 2009

lauantai 5. joulukuuta 2009

Pieni suuri kissa

Kärppä Josefiina täyttää tänään kokonaisen vuoden! Siitä helmikuussa meille saapuneesta pikkurääpäleestä on siis kasvanut jo ainakin hieman suurempi kissa. Oppu on edelleen kooltansa aavistuksen suurempi, mutta tasaista tahtia Kärppä on ottanut kiinni. Ja jos ei kooltansa, niin ainakin luonteeltansa Kärppä on pieni suuri kissa.

Synttäreitä juhlistettiin tänään heti aamusta herkkuaterialla. Ihmisväki koetti löytää kaupasta jotain erikoisempaa, jotain mitä ei vielä oltaisi maisteltu, ja synttäriateriaksi valikoituikin Sheban meriherkkuja ja tonnikalaa. Hyvin näytti ainakin kastikkeet ja hyytelö synttärisankarille maistuvan, kun oikein lasilautaselta tarjoiltiin.


Ja koska Opun synttäreitä ei erityisemmin juhlittu, sai sekin osansa juhlapöperöstä. Varsin sievästi mahtuivat samalta lautaselta syömään, vaikka alkuun ennakoinkin, että täytynee jakaa ruoka kahteen kuppiin, sitten kun Oppukin päästetään apajille.


Ruuan jälkeen olikin rauhoittumisen hetki, sen verran pyöreiksi kissat itsensä söivät. Hetken malttavat nyt maistella päiväunia, mutta kohtapa ollaankin taas vauhdissa...

maanantai 16. marraskuuta 2009

Parasta on...

Kärppä: ...nukkua ihmisten jättämässä vaatekasassa.
Oppu: ...nukkua pikkusiskon kainalossa (ainakin joskus).

torstai 5. marraskuuta 2009

Syömälakko, osa 2

Kissat ovat nyt kieltäytyneet syömästä toista lemppariaan: Miamor kitten beef -pussiruokaa. Sitä löytyy kaapista vielä yli puoli laatikollista, eli reilu 10 pussia. Tai lähinnä Oppu on kieltäytynyt, mutta Kärppä ei malta keskittyä syömiseen, jos Oppu touhuilee jotain muuta eikä ole vierellä syömässä...

Mistähän kiikastaa? Ollaanko noita sitten syötetty liikaa, vai onko ruoka yhtäkkiä muuttunut pahaksi? Vaihtelua ruuasta kyllä pitäisi löytyä, kun kaapissa on myös muita Miamor-makuja (lähinnä tosin adultruokia, jotka kelpaa hyvin) ja animondan pusseja, cosman sekä applawsin tölkkejä ja välillä syödään tuoreita lihoja ja satunnaisia kaupasta hankittuja pöperöitä. Mutta ei kai auta muu, kuin pistää noi ruuat joksikin aikaa syrjään. Jos kokeilisi nyt hetken tauolla olleita feline portan pusseja, joita on vielä muutamia...

maanantai 2. marraskuuta 2009

Luonnon liveshow

Pakkaset ovat kiirineet myös savoon ja tinttejä näkyy taas puissa. Tämä saa kissat taas aktivoitumaan ja monesti alkaakin keittiöstä kuulua kummaa koputusta. Oppu paukuttaa hännällä mikron kylkeen kun samalla tähystää siitä ikkunan edestä takametsän asukkeja. Välillä röyhkeät tiput tulevat jopa parvekkeelle, eilenkin kävi jopa kolme (!) tinttiä istumassa kaiteella yhtäaikaa. Kyllä meinasivat kissat saada hepulin.


Oppu jaksaa kytätä ikkunasta myös metsässä lenteleviä lintuja, mutta Kärppä ei tunnu tajuavan niissä mitään ideaa. Oppu käkättää, paukuttaa hännällä ja tökkii kuonolla ikkunaan (näkyisipä tuo lasi kuvan perusteella olevan kuononjälkien lisäksi muutenkin pesun tarpeessa), Kärppäkin innostuu tästä ja tulee katselemaan, mutta vaikuttaisi olevan vähän hukassa. Katselee kuitenkin samoihin suuntiin kuin Oppu, ikäänkuin ihmetellen, että oliko tässä nyt jotain jännää... Parvekkeelle lentävät paistit on kuitenkin myös Kärpän mielestä mielenkiintoisia.

lauantai 31. lokakuuta 2009

Hiekkalaatikkovallankumous

Aiemmin tapahtunutta:
- Öko Plus pölisi, joten toiseen laatikkoon hankittiin kokeeksi Odour Busteria. OB oli hieman turhan kallista, joskin varsin toimivaa.
- Öko Plus pölisi lisää eteisen kannellisessa laatikossa ja kylppärin pikkulaatikossa kokeltiin jotain ihan surkeaa ja halpaa mikrohiekkaa, joka haisi pahalle hajusteelle eikä paakkuuntunut kunnolla.
-Ihmisväki päätti siirtää Öko Plussan kylppärin laatikkoon ja kokeilla jotain muuta kannellisessa hiekkalaatikossa.

Eli meille hankittiin nyt monien suosimaa Extreme Classicia, tarkemmin ottaen sitä ei-hajustettua odour lock versiota. Öko plus ei juurikaan pölise tuolla kylppärissä (kostea ilma, avoin laatikko), ja koska kissat ovat siitä pitäneet, päätimme jättää sen toiseen laatikkoon. Eteisen kannellinen hiekkis siis täytettiin EC:llä, ja kas kummaa, Öko Plussat ovatkin sen jälkeen olleet lähes koskemattomana kylppärissä. Ainoana miinuksena tuossa EC:ssä sanoisin sen, että eteisen matolta on huomattavasti hankalampi siivota tuota mikrohiekkaa, kun suurempia puumurusia. Paakut on pitäviä, eivätkä hajoile, ei haise, ei pölise. Eli erittäin hyvä. Ei tuokaan hiekka nyt halvimmasta päästä kyllä ole, mutta kuitenkin hieman edullisempaa kuin Odour Buster.

Tekisi mieli vielä kokeilla, että pitävätkö kissat nyt pelkästään tuosta hiekasta, vai myös tuosta kannellisesta laatikosta. Kuinka kävisi, jos EC:n siirtäisi kylppärin pikkulaatikkoon ja Öko Plussan jälleen kannelliseen lootaan? Ainakin Odour Busterin ja sen hajustetun mikrohiekan (molempia kokeiltiin kylppärissä ja samalla Ökoa kannellisessa laatikossa) kanssa käyttöaste oli laatikoissa 50-50. Molemmat kissat käyttivät molempia.

sunnuntai 25. lokakuuta 2009

Ilmojen halki

Kissat oppivat joku kuukausi sitten kiipeämään vaatekaapin päälle, ja ihmisväki ajatteli taas olevansa nokkela ja helpottavansa elukoiden reittiä, niin ei tarvitse pudottaa koko kirjahyllyllistä tavaraa kiipeillessään. Vaatekaapin viereen aseteltiinkin sitten "sisustustikkaat" jotka ovat olleet ahkerassa käytössä. Kissat kiipeävät kaapin päälle, leikkivät siellä ja monesti myös päiväunet otetaan yläilmoissa.

Jokin aika sitten Kärppä tajusi, että kaapin päältä voi tulla alas myös tikkaita nopeammin: hyppäämällä sängylle. Tämän sai tuta ihmisväen toinen osapuoli, kun pikkueläin varhain eräänä aamuna laskeutui hyppynsä päätteeksi nukkuvan naisosapuolen jalkoihin. Varsin epämiellyttävä herätys, voin sanoa. Ilmalentoja on saatu tuon jälkeen todistaa pariinkin otteeseen, vaikka taisi pikaherätys olla herättäjällekin sen verran traumaattinen kokemus, että ei ole enää yöhyppimisiä nähty. Lelujen, tai muun tarpeeksi mielenkiintoisen, perässä saa Kärpän kuitenkin syöksymään kaapin päältä varsin nopeasti.

torstai 22. lokakuuta 2009

Pyörylät


Pyörylät käperöityivät vierekkäin sohvalle päiväunille. Aika harvoin tuolla tavalla nukkuvat, kun molemmilla on lempparipäikkäripaikat ihan eri paikoissa. Yleensä Kärppä nukkuu useimmiten sängyllä tai eteisen lipaston päällä kangaskassien keskellä. Oppu nukkuu yleensä lattialla (jos mahdollista niin repun sisällä/vaatekasassa) tai kenkälaatikossa vaatekaapin päällä.

keskiviikko 21. lokakuuta 2009

Mökkihöperöt


Syysloman koittessa ihmisväki kiikutti kissat taas mummolaan. Miesväen karatessa maailmalle jäi naisväki kissoineen vielä joksikin aikaa nauttimaan maaseudun rauhasta. Kissat vaikuttavat varsin tyytyväisiltä mökissä, ainakin silloin, kun joku asuu siellä niiden kanssa. Keskenään asustellessaan taitavat hieman turhautua, jos muonittajat ja lapsenvahdit eivät jaksa leikittää tarpeeksi ihmisväen reissujen aikana...

Onneksi pikkumökkeilijöiden ilona oli kuitenkin activity center, eli pieni jakkara, jossa on keskellä reikä. Toinen kissa istuu jakkaralla ja toinen tassuttaa jakkaran reiästä toisen tassuja/häntää/takapuolta. Toimii myös yksinpelinä lelun kanssa, joko tuolin jalkojen välissä puikkaillen tai jälleen jakkaran kolosta lelua täppäillen. Oppu löysi myös lempparikaverinsa, lattiaharjan. Jostain syystä Oppu käy nyppimässä harjasta roskia ja jouhia irti aina toisinaan. Vai puhdistaneeko hampaitaan? Tai sitten kyseessä on vain vinkki ihmisväelle, että voisi taas pistää ruohoa purkkiin kasvamaan...


Mökillä suoritettiin myös tämän syksyn toistaiseksi viimeiseksi jäänyt ulkoilu. Pakkasta oli jo aavistuksen verran ilmassa ja maa kuurassa. Kissoja paleli, mutta kaikki oli niin mielenkiintoista, että piti silti seikkailla vaikka pysähtyessä alkoikin tärisyttämään. Nyt kotiin palattua taas on ollut niin vetistä ja märkää, ettei kissoja ole ulos viety. Ehkä tässä voisi pikkuhiljaa kaivella taas ompelukoneet nurkista ja ommella molemmille jonkunmoiset kevyet palttoot, jos vaikka pikkupakkasilla tulisi talvellakin käytyä haistelemassa ulkoilmaa...

lauantai 10. lokakuuta 2009

Irresistible indeed

Ihmisväki tilaili sitten taas zooplussalta, kun alkoi kaapeista ruokavarannot ehtyä. Tällä kertaa ostoskoriin sattui myös "aikuisruokia", kun toinen eläinvauvoista ei olekaan enää niin vauva ja toinenkin alkaa jo pikkuhiljaa olla täysi-ikäinen. Nyt mennään siis ehkä 50-50 pentu-/aikuisruualla. Applawsin lihaisat naksut (lihaisuutta ei tosin ulkonäöstä voi päätellä, ihan samanlaisia natusia ovat kuin normaalitkin naksut) on uponneet tasaiseen tahtiin, joten tilasin niistä aikuisversiota odottelemaan edellisten loppumisia. Tilasin myös kokeeksi lajitelmapaketin cosma thai -ruokia, jotka saivatkin innostuneen vastaanoton jo heti laatikosta purkamisen jälkeen.


Oppu päätti siis, että mitäs tässä turhia odottelemaan ja päätti pureutua purkkeihin kiinni vaikka olivat vielä paketissa. Eikä suotta, ilmeisen maistuvaa mössöä purkit sisältää, sillä ainakin jo testattu tonnikala-rapu -vaihtoehto katosi kupeista nopeammin kuin mikään muu ruoka tähän mennessä.

Toinen vastustamattomuus löytyi paketista kun tilauslomakkeelle oli eksynyt myös kovasti kehuttu Kong Wubba -kissanlelu. Tappeluhan siitä meinasi tulla. Kärppä ei aiemmin ole kovin suurta kiinnostusta kissanminttua kohtaan osoittanut, mutta tuon Wubban kimpussa se oli samantien. Minkäänlaista raatelua ei meidän hurrrrjat pedot osoittaneet (ilmeisesti kerrankin meiltä on jäänyt Mäykysen blogi lukematta), vaan lähinnä hieroivat siihen naamaansa ja nuolivat koko lelun ihan märäksi. Mitähän huumehia tuon hiiren sisuksiin on oikein kätketty, kun en ole tavallisen kissanmintturouheen nähnyt tuollaista vaikutusta aikaansaavan? Pakkauksen myyntilause "Irresistible" pitää kyllä varsin hyvin paikkansa. Melkoisen pitkän tovin Kärppä kieriskeli lattialla wubbaa halien...

keskiviikko 30. syyskuuta 2009

Syömälakko!

En tiedä mikä on kissoihin mennyt, mutta varsinkaan Oppu ei enää pidä Feline Porta 21 kitten-pöperöstä. Tilasin sitä viime zooplustilauksessa ison satsin, kun näytti olevan kissojen lempparia. Ja nyt se jää poikkeuksetta kuppiin. Kun Oppu ei halua tuota syödä (ei siis edes maista, katsoo vaan että taas tota ja marssii pois), niin Kärppäkään ei malta pitkään istuskella ruokakupilla, kun Oppu touhuilee jotain muuta erittäin mielenkiintoista jossain muualla. Tekisi mieli melkein itse popsia, on niin hyvän näköistä ja hajuista kanasoosia tuo ruoka.

Kolme pussia (kitten kana-riisi, á 100g) taitaa olla vielä jäljellä. Haluaako joku antaa niille hyvän kodin pientä korvausta vastaan? Voidaan myös vaihtaa johonkin parempaan (aikuistenkin pöperöt käy).

lauantai 26. syyskuuta 2009

25 x Oppu

Talon toinenkin kissajäsen osallistuu Karvalapset-blogista löydettyyn haasteeseen, 25. asiaa minusta, eli Opusta:


1. Olen ihmisväen ensimmäinen ikioma ja yhteinen kissaeläin. Kissat on molemmille tuttuja kyllä, mutta mää olin täällä kotona silti eka!

2. Mulla on ainakin yksi sisko. Jouduin sen kanssa pieneläinsuojalle alle puolen vuoden ikäisenä ja sitten mun sisko vietiin eri kotiin. Se vähän surettaa, mutta sit mulle hankittiin toi Kärppä. Se on vähän niinkuin pikkusisko.

3. Nimeni Neiti von Oppenheimer olen saanut osittain erään yhdysvaltalaisen fyysikon mukaan. Von etuliite on varsin sopiva kaltaiselleni jalolle eläimelle ja eihän nyt hienostoleidiä toki etunimeltä voi kutsua, joten olen siis Neiti.

4. Ihmisväki on toisinaan hieman laiskanpuoleista, eivätkä ne jaksa käyttää minusta koko nimeä. Siksi olen useimmiten Oppu. Tai Oppen. Tai Neiti, Pöppen, Poppen, Iso-Pörri tai Pöppendorf...

5. Minulla on pienet tupsut korvissa ja hieman vihertävät silmät.

6. Toisin kuin Kärppä, minä pidän kynsienleikkuusta. Tai en pidä, mutta pysyn aloillani ja odotan siivosti sitä kissanminttunaksua, jonka ihmisväki aina kynsikäsittelyn jälkeen antaa.

7. Lempiruokaani on katkaravut. Pidän myös kaikenlaisesta tuoreesta lihasta, paitsi valmiiksi jauhettuna. Pöh ja pah, palasia pitää olla, eikä mitään valmiiksi pureskeltua. No okei, jauhemaksaa voin maistella hieman...

8. Syntymäpäivääni ei tarkemmin tiedetä, mutta onneksi eläinlääkäri päätti juhlittavan päivän ihmisväen puolesta. Juhlin siis syntymäpäivääni 3.8.

9. Tykkään olla ihmisväen sylissä, tai vähintäänkin vierellä tai lähellä. Hellyyttä osoitan tassuttamalla voimallisesti ja kehräten samalla mietteliäästi silmät kiinni.

10. Minulla on monta lempparilelua. Ehkä paras on kuitenkin laserosoitin. Sitä ihmisväki tosin käyttää mielestäni aivan liian harvoin. Onneksi melkein yhtä paras on pomppivat pehmopallot, joita meillä on MONTA!

11. Olen melkein pyydystänyt oravan, mutta se pääsi karkuun. Olin jo ainaskin |----| näin lähellä, kun tähtäimessä ollut kurre päätti kiivetä puuta pitkin yläilmoihin.

12. Haluaisin kovasti tutustua muihin kissoihin, mutta muut ei useinkaan minuun. En tiedä miksi. Mummolan Alma-kissa juoksee aina vain sähisten karkuun. Kärppäkin vain murisi alkuun, kun yritin tehdä tuttavuutta.

13. En enää kauheasti pelkää vieraita ihmisiä. Ovikellon soidessa täytyy tosin olla hieman varuillaan, mutta usein vieraat ovat varsin kivoja ja uskallan jopa mennä niiden syliin.

14. Pidän laatikoista. Kärppä ei selvästikään ymmärrä niiden parhautta. Minulla onkin siis kaikki talouden laatikot käytettävissä! Kaapin päällä on kaksi kenkälaatikkoa, joista toisessa nukun useasti öisin.

15. Olen aivan hulluna kissanminttuun. Voisin nuuhkia ja maistella sitä tuntitolkulla.

"Kissanminttu mainittu! Mulle kans!"

16. En yhtään tykkää autossa matkustamisesta. Minulle tulee usein paha olo ja vessahätäkin yllättää monesti kesken matkan.

17. Olen varsin juttelevainen eläin. Kyselen ihmisiltä paljon, ja on huvittavaa kun ne yrittävät vastailla muka "kissankielellä". Puhuvat jotain omituista murretta, jota en ymmärrä...

18. Teroitan kynsiäni niin ahkerasti, että onnistuin tuhoamaan pienen raapimapuun. Kynsin siis sisalnarun poikki. Enkä vain kerran, vaan muutaman kerran uudestaan toisesta kohtaa sen jälkeen kun ihmisväki korjasi puun. Onneksi tuo uusi, iso puu on tukevammalla narulla päällystetty, eikä mikään sekundalelu.

19. Tykkään käpertyä asioiden päälle. Ei sen väliä onko kyseessä lattialle unohtunut lehti, paita, muovikassi tai työkalupakki, minut voi usein löytää sen päältä päiväunilta.

20. Olen luonteeltani huomattavasti lauhkeampi kuin Kärppä. Annan vieraidenkin silitellä enkä kiukustu kovin nopeasti.

21. Mitä korkeammalla, sitä korkeammalla. Olen valloittanut täällä jo naulakon (sitten ne rakensivat sen typerän sillan, joten en enää viihdy siellä niin paljoa), kirjahyllyn, vaatekaapin päällisen (sinne pääsee nykyään tikkaita pitkin), tuuletusikkunoiden päälliset, kylppärin kaapiston (tänne oli oikeasti hankala päästä, mutta nyt tiedän hyvän reitin) ja cd-tornin.


22. Olen ihan hyvä pyydystämään hyönteisiä. En pidä niistä mummolan isoista kärpäsistä, mutta tänne kotiin muutaman kerran eksyneitä pikkuöttiäisiä tykkään saalistaa. Harmi vaan, että ihmisväki ei pidä niistä ja nappaavat saaliin usein ennen minua...

23. Pidän kovaäänistä metsästyskäkätystä saalistaessani. Ihmisväki aina väittää, että sellainen käkätys karkottaa kaikki saaliit. Ei ne oikein tajua sitä, että se on olennainen osa saaliin houkuttelua ja metsästysrituaalia...

24. Rakastan vahtia veden valumista viemäriin ja tippuvien pisaroiden tarkkailemista. Onneksi kylppärin hana jää tiputtelemaan vettä aina sen jälkeen, kun ihmisväki käy siellä kastelemassa itsensä. Saisivat kyllä käydä useamminkin, niin kivaa on vesivahtina oleminen.

25. Olen aina (siis AINA) naukuen vastassa kun ihmisväki tulee takaisin kotiin jostain typeristä menoistaan. Eikä ne vieläkään oo ymmärtäneet että menojen jälkeen täytyisi lahjoa meitä ruualla, koska on ihan typerää lähteä välillä pois kotoa kun täällä on näin ihan(i)a kiss(oj)a.

25 x Kärppä

Karvalapset-blogista löydetty haaste, 25. asiaa minusta, eli Kärpästä:


1. Synnyin ihan mustana, ja se kasvattajatäti luulikin että olen äiskäkissan kaltaisesti pikimusta pikkuotus. Huijasin! Kasvatin mulle värillisiä karvoja vähän sinne tänne...

2. ...joten värini on siis kilpikonna, ja luonteeni sen mukainen. Olen vähän äkkipikainen ja omapäinen, enkä aina tykkää olla sylissä kun ihmisväki nappaa halittavaksi. Siitä osoituksena pidän vähän mekkalaa ja pistän kynnet esiin, niin aika nopsaan on toi ihmisväkikin huomannut, ettei tartte tulla halimaan jos en ite haluu.

3. Tykkäisin kauheesti syödä raksuja mutta ihmisväki tuputtaa aina kaikkia mössöjä ja jotain limaisia palasia (kuulemma kanaa ja possun sydäntä), joita sitte pitäis syödä ihan innoissaan. Pthyi. Mössöruuista jotkut on ihan hyviä, niitä vähän voin maistaa.

4. Lihavihani ei koske katkarapuja, koska ne ei oo lihaa vaan rapua! Ne on naminaminamia! Jaksan yleensä syödä melkein KOKO annoksen (toim. huom. annos = 1 (yksi) spagettikauhallinen katkiksia).

5. Mun ei oikeasti pitänyt tulla tänne Opun kaveriksi, mutta alunperin mut varannut perhe ei sitten halunnutkaan maksaa musta yhtään rahaa. Sitten se kasvattajatäti lupasi että pääsen Opun kaveriksi.

6. Aluksi en kyllä tykännyt Opusta yhtään. Se yritti tunkea ison kuononsa heti lähelle. Siks mun piti pistää se kuriin ja murisin kauhean pelottavalla äänellä.

7. Musta on tullut jo niin iso, että kun välillä painitaan Opun kanssa, niin saan selätettyä sen ihan sata-nolla.

8. Painan jo 2,8 kiloa. Se on ihmisten mielestä vieläkin aika vähän, mutta korvaan puuttuvan koon olemalla tosi söpö toisinaan...

9. En oo koskaan tänne kotiin muutettuani pissanut tai kakannut muuanne kuin laatikkoon. Pari kertaa tosin kakka jäi peppuun kiinni ja hyppäsi pois laatikosta mun mukana, mutta sitä ei lasketa...eihän?

10. Mun lempilelu on Pörrö. Se on semmoinen oranssi tupsu, jota on tosi kiva riepottaa ympäriinsä. Joskus ihmisväki nauraa kauheasti, kun leikin muka niin hassusti. Pörröön on ahkeran leikkimisen myötä tullut hassu takku. Ihmisväki uhkailee, että kohta pitää ostaa uusi pörrö, mutta en mä haluu. Välillä noi antaa semmoisen muka samanlaisen mutta sinisen pörrön, vaikka oranssi on paljon parempi...


11. Oon löytäny lelulaatikon. Ihmisväki yrittää piilottaa osan leluista aina jemmaan, mutta mää osaanki hakea omat lempparini sieltä öisin, niin että noi ei huomaa kun ne vaan nukkuu...

12. Oon aika ketterä kiipeämään. Kasvatustädin luona kiipesin lintuhäkin verkkoseinää pitkin häkin katolle ja kutsuin sitten jonkun nostamaan mut alas sieltä. Täällä kiipeän tohon puuhun ja sitten tonne eteisen naulakkoon. Nyt osaan tulla jo itse alaskin.

13. Eteisen naulakon päällä on myös kiva nukkua. Tykkään tosin enemmän käpertyä ihmisväen hattujen sekaan, kuin siihen omalle tyynylle.

14. Ihmisväellä on semmoinen kiva kirjahylly, joka on ihan vaan meitä varten, mutta vaan öisin tai silloin kun ne ei oo vahtimassa.

15. Pelkään vähän ovikellon ääntä ja vieraita ihmisiä. Siks meen aina ekaks sängyn alle piiloon ja pujahtelen nopsasti pakoon. Mutta sit jos ne ei jahtaa, niin saatan käydä vähän nuuskimassakin. Ei ne kaikki ookaan oikeasti pelottavia. Jotkut vieraat jopa leikkii mun kanssa.

16. Koirat on pelottavia, vaikka niitä pitääkin lähteä aina seuraamaan, jos nähdään niitä ulkona.

17. Käyn aina iltaisin nuuhkimassa ihmisiä, kun ne menee nukkumaan. Meen sen tädin viereen ja se tykkää jos jään sen tyynylle hetkeksi hurisemaan.

18. Aamuisin täällä aina piipittää joku juttu, jota ihmisväki säikähtää kun ne on nukkumassa vielä. Käynkin aina sängyssä tarkistamassa, että se piipitys varmasti loppuu ja ihmisillä on kaikki hyvin.

19. Kasvatustäti sanoi mua Veijariksi, mutta sit nää uudet ihmiset päätti että musta tulee Kärppä Josefiina. Kärppä siksi, että olin kuulemma niin vilkas vipeltäjä, ettei mua meinannut nähdä tai saada kiinni. Josefiina taas on "muutenvaan ihan nätti nimi, joka käy yhteen Kärpän kanssa".

20. Mulla on myös aika monta lempinimeä; Kärppyli, Kärpänder, Kärppis, Pääppä, Pämppy, Kärppäjooseppi, Kärpylä, Pörri, Pikku-Pörri...

21. Tykkään jutella ihmisille. Välillä ne aina kysyy multa juttuja, mutta ei ne taida ymmärtää mitä mä niille selitän.

22. Mun silmät on rusehtavan keltaiset, mutta niihin on pikkuhiljaa ilmestynyt vähän vihertävää.


23. Tykkään hyvänmakuisista jutuista. Oikeastaan kaikki on hyvää, paitsi pahat jutut. Tykkään nuolla mm. suihkun seinää sen jälkeen kun ihmiset on käyneet suihkussa, ihmisiä, verhoja, kukkia, papereita, ikkunaa, Oppua, lattiaa, leluja...

24. Meen aina vaatekaappiin vahtimaan, kun ihmisväki etsii sieltä uusia vaatteita. Ne ei jostain syystä oikein tajua, että on tosi tärkeä juttu vahtia, mitä vaatteita ne ottaa ja kuinka usein.

25. Mulla on toisella puolella pelkästään mustia viiksiä, ja toisella puolella mustien seassa kolme valkoista viiksikarvaa. Siksi mun mummi luulikin ekaksi, että mulla on viiksiä vain toisella puolella, kun vain valkoiset näkyivät.

torstai 24. syyskuuta 2009

Lentokalastusta


Ilta toimistolla oli tavallista tylsempi. Jopa koko päivän levännyt Oppenheimer päätyi haukottelemaan, kun kukaan ei vasta herännyttä petoa osannut huomioida. Kaikilla tuntui olevan jotakin meneillään, mutta mitään ei tehty, eikä minnekään menty. Vuorokauden kohokohta, pimeyden suoma mellastus muiden nukkuessa, oli vasta tuloillaan. Lämmitelläkseen suuri saalistaja päätti kuitenkin aktivoida ihmisväen leikkimään, jotta nukkuisivat sikeästi ja riehumista häiritsemättä - tiedä vaikka tänä yönä kiivettäisiin kiellettyyn kirjahyllyyn tai tungettaisiin leluja avattuun suihkukaivoon.


Ei tarvinnut kauaa suostutella, niin hameväki tarttui lentokalaa ohjaksista ja kuhnuri pysyi kameroineen poissa jaloista. Ilmojen halki huitelevaa kalaa metsästäessä ei aika käynyt pitkäksi, ja vaikuttipa katilla olevan jopa ihan hauskaakin. Kalajuttuja taisi tyytyväinen kalastaja jälkikäteen kertoa...

torstai 17. syyskuuta 2009

Purulelu

Reissusta on ollut tapana tuoda kissoille tuliaisia ja niinpä tälläkin kertaa kissojen mökkilomaillessa teki ihmisväki hankintoja. Stockmannilta mukaan tarttui veikeä purulelu, jonka mainostettiin maistuvan lohelta ja puhdistavan hampaita. Koska hammasharjailuun ei meillä olla vielä ryhdytty, ajattelin että tuo purulelu voisi olla ihan hyvä tuliainen. Mietin jo, että pitäisikö molemmille olla oma, mutta tulin kuitenkin siihen tulokseen, että varmempaa ostaa vain yksi, kun ei tiedä tykkääkö kissat tuosta edes. Ratkaisu oli ihan oikea, sillä Oppu ei oikein ole ymmärtänyt mitä sillä hassulla köntillä pitäisi tehdä ja on tyytynyt vain hieman nuoleskelemaan lohiesanssin makua. Kärppä on sentään yrittänyt hieman enemmän ja yllätti aamulla hyökkäämällä lohilelun kimppuun.


Lelu on siis Kärpän mielestä ilmeisesti mielenkiintoinen, mutta kuvassa nähtävästä "hurjasta" raatelusta huolimatta leluun ei ole vielä muutaman päivän aikana tullut yhtäkään hampaanjälkeä. Eli tällä testaamisella purulelu ei ainakaan vielä vakuuta, kun kissat lähinnä nuolevat makua pureskelun sijaan.

keskiviikko 16. syyskuuta 2009

Trooppinen ilmasto


Hankin tuossa reissuilta taas vaihteeksi uuden, mielenkiintoisen huonekasvin. Eliaksentillandsia tarvitsee kostean ilmaston, joten se vaatii joko sumutusta tai esimerkiksi kostean kylpyhuoneen elinympäristökseen. Yritin sitten sijoittaa kukkasen tuonne kissojen suosimalle ikkunalle kylppäriin. Kärppä tuli hämmentyneenä katsomaan ja haukkasi heti lehdestä palasen. Kielto meni kyllä kertalaakista tajuntaan, mutta kissa jäi kasvin viereen tuijottamaan sitä varsin murhaavalla ilmeellä. Okei, vihje tajuttu ja kasvi siirretään pois kissojen ikkunalta. Kai se on vain tyydyttävä siihen suihkupulloon.

maanantai 14. syyskuuta 2009

Puskajussi ja kotikissa

Ihmisväki juoksenteli viikonlopun ajan ympäri eteläistä Suomea messuilla ja sukuloimassa, joten kissat kuskattiin taas reissun ajaksi "mummolaan". Jo menomatkalla koettiin dramatiikkaa, kun kuljetusboksiin ilmestyi papana. Auto seis ja siivoamaan, paitsi että Opulla oli selvästi suunnitelma ja siivoajan aseenaan käyttämä rätti joutuikin kakka-aluseksi, kun papanoita oli tulossa lisääkin. Onneksi juuri postilaatikkoon kopsahtanut puhelinluettelo vietiin juuri ennen reissua suoraan autoon, joten siivoukseen tarvittavaa paperitavaraa oli riittävästi. Kumpikaan kissoista ei onnistunut itseään sotkemaan ja haiseva vastalause heivattiin tien pientareelle ja matka sai jälleen jatkua.

Viikonlopun aikana kissat olivat saaneet saunamökkiin myös yövieraan, jota tällä kertaa ei kuulemma edes häiritty yöjuoksuilla, vaan kissat olivat nukkuneet kiltisti vieraan vieressä. Ihmisväelle ehtikin jo melkein tulla ikävä, kun kukaan ei yöllä herättänyt pudottamalla tavaroita kirjahyllystä tai puremalla varpaita.

Ennen lähtöä piti vielä ulkoilla, josko matka sitten sujuisi rauhallisemmin. Oppu viihtyi ulkomaisemia ja uudenlaista kasvillisuutta tutkimassa, mutta Kärpälle tuli jo hetken ulkoilun jälkeen kiire takaisin sisälle leikkimään tupsulelulla.

Kaiken kaikkiaan mökkielämä sujui taas mallikkaasti, eli ehkä kissat pääsevät taas joskus toistekin hoitoon. Paluumatkakin sujui rauhallisemmin, kun kissat valittivat vain viimeisen vajaan 10 minuuttia matkasta. Osan ajasta ne jopa nukkuivat (!) kopassaan. Ehkä edistystä matkustuksen suhteenkin on siis tapahtunut.

tiistai 8. syyskuuta 2009

Laptopcat

Yleensä kissat tulevat surutta makoilemaan tietokoneen näppäimistön päälle, mutta tälläkerta aihmisväen asioidessa läppärillä Kärppä löysi mieluisamman loikopaikan. Läppärin kantolaukku on ehdottomasti mukavampi ja kivempi paikka loikoa, kuin esim. vieressä tyhjillään oleva kissanpesä. Kukaties, jos vaikka matkallekin pääsisi mukaan, laukussahan on "turvavyöt" ja kaikki.

torstai 3. syyskuuta 2009

Aluevaltaus

Jahas, kuukausi meni "ei nyt ehi" ja muiden tekosyiden kanssa, mutta jospa ihmisväki nyt saisi itseään niskasta kiinni ja näin koulujen taas alkaessa jatkaisi blogin kirjoittamista ahkerammin.

Syksy on saapunut ja ulkoilukelit sateiden ja kylmenevien ilmojen myötä hieman vähentyneet. Eilen kuitenkin paistoi aurinko, joka kuitenkin meni pilvene heti kun ulos asti ehdittiin. Ulkoilimmepa silti. Kärppä katsoi tarpeelliseksi naukua koko ulkoilun ajan, en tiedä oliko syy säässä vai omille teille oman ulkoilutettavansa kanssa häippäiseessä Opussa. Naukumisen ohessa ehdimme kuitenkin myös vaania lenkkeilijää (huom. kuva)...


...valloittaa uuden, pelottavan metsän pelottavan autotien toiselta puolelta...


...ja löytää Opun.


Opullehan hankittiin tuossa äskettäin uudet valjaat ihmisväen kyllästyttyä vanhoihin solkivaljaisiin, joiden kiinnittämiseen menee enemmän aikaa kuin mitä kissa jaksaa istua paikoillaan. Tuiskun innoittamana hankimme opulle tuollaiset haalarimalin valjaat, jotka ovat kyllä oikeasti kanivaljaat. Yllättäen nämä kyseiset ovatkin Opulle melkein liian isot, vaikka epäilin että niinköhän meidän katti mihinkään kanivaljaisiin mahtuu. Valjaat saa napakasti tarranauhalla kiinni (kaulalla myös klipsi) ja vaikuttavat Opun päällä ihan tukevilta ja mukavilta, vaikka saavatkin kissan näyttämään ihan rimpulalta, kun nuo painaa niin paljon karvoja lysyyn. Kärppä on vielä niin rimpula, että saa tyytyä noihin pienempiin punaisiin valjaisiin. Eipä noiden haalarivaljaiden rakenne niin monimutkaiselta vaikuta, etteikö tuollaiset itsekin väsäisi, saattaa vaan jäädä taas tuonne ompelukoppaan odottamaan hetkeksi tämäkin projekti...

perjantai 31. heinäkuuta 2009

Autossa

Koska kissoilla on pieni ongelma matkustamisen suhteen, ajatteli ihmisväki tutustuttaa kissaväen uuteen kulkupeliin, josko tämä vaikka auttaisi hieman matkustamisen yhteydessä huomattavasti nousevaan äänenkäytön tasoon.

Kissoja ei ollut valjaissa kovinkaan helppo saada lähelle tuota kauheaa härveliä, vaikka pieni sininen auto olikin tälläkertaa hiljaa ja liikkumatta. Kun sisälle päästiin, piti auto tietysti tutkia lattiasta kattoon, kuskin ajoergonomiaa myöten.




Pitkällisen tutkimisen päätteeksi Kärppä köllähti omistajan elkein kuskinpenkille, sohvanvaltausta kai tämäkin, joten osallistumme kuvalla myös tämänviikon kissakuvahaasteeseen.

Ja mitä itse ongelmaan tulee, niin ei auttanut tutustuminen kissojen varsinaiseen ongelmaan. Kaksi karvaturria muuttuu hyvin nopeasti kahdeksi kiljukaulaksi kun auto käynnistyy ja lähtee liikkeelle. Tähän ei auta kopassa matkustaminen eikä kartanlukijan sylissä köllöttäminenkään.

keskiviikko 29. heinäkuuta 2009

Kapeasti

Neiti von Oppenheimer (taas, ehkä ensi kirjoituksessa hieman Kärppääkin) näyttää pitävän korkeista paikoista. Tämän lisäksi viime aikoina on ollut huomattavissa kiintymys vaarallisen kapeisiin nukkumapaikkoihin (ruokalaatikkoa ei lasketa, onhan se sentään jo lähes turvakaukalo reunoineen). Aiemmin esitellyn radion lisäksi neiti loikoilee mielellään myös kitarankuljetuscasen päällä


ja tuuletusikkunan reunalla.


Kertaakaan ei ole neiti ylhäällä tai kapeasti nukkuessaan pudonnut, eikä näytä päätä huimaavan muutenkaan. Uusin valloitus on vaatekaapin päällys, joka sai tähän asti olla kissavapaata aluetta.

maanantai 13. heinäkuuta 2009

Laatikon henki

Neiti von Oppenheimer pitää laatikoista. Erityisesti niistä kapeista laatikoista, joissa zooplus lähettää ruokaa. Nuo ruokapussien levyiset, ja todistettavasti myös pikkukissan mentävät, pahvit ovat meillä kovassa käytössä, myös sen jälkeen kun ruokasisältö on syöty. Jostain syystä lattialle joutuessaan tuollainen laatikko saa välittömästi Opun kömpimään sisään ja köllähtämään pitkälleen. Mitään sen kummempaa kissa ei laatikossa tee, köllöttelee vaan ja tuijottelee ympärilleen...


Ihan hyvin mahtuu, mitä nyt pylly meinaa vähän pursuta ulos laatikosta.

sunnuntai 12. heinäkuuta 2009

Hiekanvaihtoraportti

Nyt on noin viikko kulunut siitä, kun toiseen hiekkikseen vaihdettin Odour Busteria ja toiseen jätettiin Öko Plussaa. Laatikoiden käyttöaste on karkeasti arvioiden noin 60-40 kallellaan Odour Busterin (myöh. OB) suuntaan, eli uuteen hiekkaan tehdään tarpeita ehkä hieman enemmän, kuin tuohon vanhaan.

Oppu ei alussakaan arastellut OB:tä, vaan oli ihan ilmiselvää että se uusi hiekka on samaa tarkoitusta varten kuin vanhakin. Kärppäkin kävi heti alussa laatikolla, mutta ei oikein osannut ymmärtää mihin pissa katosi (busteroiko se hajun tosiaan näin hyvin?) kun koko laatikon sisältö piti kummastellen kaapia peittäessä ympäri. Nyt kaapiminen on hieman asettunut, mutta silti toisinaan tuntuu, että Kärppää kummastuttaa tuo uusi pissansyöjähiekka.

Mitä tulee itse ongelmaan, eli Opun vaikeuksiin löytää sopiva kuoppa hiekasta, ei OB tuonut siihen ratkaisua. Oppu näyttää kyllä pitävän uudesta hiekasta, mutta laatikkotoimi ei ole helpottanut juurikaan, vaan ylenmääräistä kaivamista esiintyy vieläkin.

Ihmisväki on ihan tyytyväinen OB:n hajunpitävyyden suhteen. Paakut hajoilevat kyllä tuoreeltaan, mutta pysyvät kuivuneena hyvin kasassa. Paakut tosin ovat huomattavasti painavampia, kuin puumurupaakut. OB myös kulkeutuu kissojen mukana hieman ympäriinsä eikä sitä ole yhtä helppo harjata pois lattialta kuin Ökoa. Plussia ja miinuksia siis löytyy, mutta ainakin toistaiseksi koetta jatketaan.

lauantai 11. heinäkuuta 2009

Kaljuuntuva kissa

Neiti von Oppenheimerin tassua on yön aikana kohdannut yllättävä karvakato. Syytä tälle mystiselle ilmiölle ei ihmisväki osaa keksiä. Mitään haavoja tassussa ei näy eikä muutakaan syytä miksi karvat olisivat tassusta kadonneet. Emme myöskään tiedä onko Oppu itse nyppinyt karvat vai tulisiko kaljuuntumisesta syyttää jotain toista tahoa. Stressaako kissa jostain vai olisiko kyse allergiasta? Kala ja vilja voivat lukemani perusteella aiheuttaa kissalle allergiaa (ihon kutinaa ja täten karvojen nyppimistä) ja molempia on tässä taloudessa syöty (raksuja ja silakkapateeta). Aiheuttaako kasvava Kärppä kenties stressiä, sillä viime aikoina kissojen painiminen on muuttunut ehkä hieman rajummaksi, kenties valtataisteluksi? Kärppäkin alkaa olla jo sen kokoinen että pystyy pistämään kampoihin eikä jää aina alimmaiseksi.

Mystisiä juttuja. Tilannetta tarkkaillaan ja jos kaljuuntumista/nyppimistä ilmenee lisää, pitänee muuttaa ruokavaliota tai yrittää lievittää mahdollista stressiä jollain tavalla.

torstai 9. heinäkuuta 2009

Harrastekerhossa tapahtuu

Perheen autonkuljettajalla ja ruoankantajalla on päivittäin harrasteita, joihin kissoja ei oteta mukaan. Kissat kuitenkin rakastavat mysteerien selvittämisen yrittämistä, joten tätäkin mysteeriä oli pyrittävä selvittämään, tai ainakin yritys oli kova.

Ajan myötä oli kerätty todisteita ja johtolankoja, luotu profiileja, sekä seurattu vaistoja ja vainuja, ja saatu selville, että autonkuljettajan pääasiallinen sivutoimi, joka ei sisällä kissaeläinten leikittämistä ja rapsuttelua, liittyy satavarmasti ääneen, todennäköisesti kaiuttimiin, joita on löydettävissä enemmän kuin käytössä. Ruokahuollon puolestaan epäillään viettävän päivittäin epäilyttävän paljon aikaa vaatteiden ja muiden ihmisille hämmästyttävän tärkeiden kangasriepujen parissa, jotka voitaisiin helposti korvata lämpimällä ja hengittävällä turkilla, vaikka nappulakupin täyttöaste pääsisi päivän aikana laskemaan alle huomiorajan ja juomavesi olisi jo huoneenlämpöistä.

Yrittäessään ymmärtää näiden yönukkujien outoja tapoja kissat tutustuivat päivän aikana asutuskeskuksesta löytämiinsä harrastevälineisiin. Omaehtoinen opiskelu ei kuitenkaan lopputenttiin osallistuneiden yllätykseksi kirvoittanut herkkupalatarjoilua.


Pulmakulma ei yrityksestä huolimatta vieläkään keksinyt, miten kaksijalkaisten harrasteet voivat vetää vertoja päiväunille ja katkaravuille.

sunnuntai 5. heinäkuuta 2009

Pikkuhifisti


...ja kummalliset nukkumapaikat osa x. Ei se yhtään kapeampaa nukkumapaikkaa löytänyt, kuin tuo iankaikkisen vanhan Philipsin päällä. Hyvin näytti uni maistuvan.

Papanabuster?

Edellisen blogikirjoituksen jälkeen ihmisväki on pohtinut ongelmaan ratkaisua. Johtuisiko Neiti von Oppenheimerin aavistuksen verran ongelmallinen vessakäytös laatikon sijainnista tai sisällöstä vai onko vika ihan vain korvien välissä. Kärpällä ei vessaongelmaa ole, ja alunperin pellettivaihdoksen jälkeen ökomuruset kelpasivat Opullekin aivan mainiosti. Päädyimme nyt kuitenkin kokeilemaan toista hiekkamerkkiä, joten kaupasta tarttui mukaan pieni pussillinen kompostoitavaa ja pölyämätöntä (näin ainakin pakkaus väittää) Odourbusteria, jolla on tarkoitus täyttää tässä vaiheessa vain toinen hiekkalaatikoista. Katsotaan nyt miten kissat sitten pissaavat. Toivottavasti tämä helpottaisi myös kuopan kaivamista ja papanoiden päätymistä laatikkoon. Ainakin pussi vaikutti kovin kiinnostavalta...

"Kuka toi on ja miks se on tuolla pussissa?"

lauantai 20. kesäkuuta 2009

Nuori Neiti Etsivä: Pomppiva papana ja kaksoishännän salaisuus

Toisinaan yön pimeiden tuntien hälvettyä on löytynyt aitauksestaan eksyneitä papanoita - rikkalapiosta, hiekkalaatikon takaa, tai laatikon reunalta. Olimmepa porukalla aivan ällikällä lyötyjä, ymmällämme ja hämillään. Ei yksikään osannut ymmärtää, saatika aavistaa, mikä johti papanan pakenemaan aidan yli.

Todistetusti näillä pikkutiikereillä vahvat tassut ja ronskit otteet saavat monesti hiekan pöllyämään, eikä ole harvoin, kun eteisen matto tai pesuhuoneen lattia ovat saaneet osansa pissa-alustaksi tarkoitetusta puumurskasta. Siispä pääasiallinen epäilty olikin hiekkalaatikon kovakourainen käyttäjä, mutta vähänpä tiesimme. Onneksi Nuori Neiti Etsivä paljasti mysteerin. Syyllinen oli kyllä sama, vaan syypä ei.

Käydessään hoitelemassa ison hädän, Neidillä on tapana olla tarkkana, jopa nirso, kuopan suhteen. Kaivetaan sinne, kaivetaan tänne, sinne taas ja sinne tänne. Täydellistä paikkaa etsiessä rupeaa perään kasvamaan toinen häntä, vaan tämä pilkottava karhunhäntä onkin juuri se, joka pitäisi kätkeä laatikkoon. Kaivamisen tiimellykesssä häntä tosin irtautuu ja putoaa laatikon ulkopuolelle ihmisiä ihmetyttämään.

Mysteeri selvitetty, ongelma ei.

perjantai 19. kesäkuuta 2009

Puuprojekti

Ihmisväki raahasi jo aikoja sitten vanhempien tiluksilta koivunkarahkan tänne kaupunkiin, jotta kissoille saataisiin rakennettua kunnollinen kiipeilypuu. No sinnehän se sängyn alle jäi pölyttymään koko runko, ja vasta nyt kesällä saatiin se kaivettua sieltä rakenneltavaksi.

Kiipeilypuun resepti:
- muutama metri vankkaa (kuorittua) koivua
- sisalnarua
- jalka (miel. säädettävä)
- levyä kattoa vasten
- levyä hyllyiksi
- hyllynkannattimia
- kiss(oj)a

Koivu siis jumitettiin katon ja lattian väliin semmoisen ihan lyhyen säädettävän jalan avulla, eli jalkaa sai ruuvattua pidemmäksi, kunnes koivu oli tukevasti pystyssä. Kattoa vasten laitettiin levyn pala, jotta rappaukset ei rapise alas. Kuten nokkelimmat ehkä huomaavat, ei reseptissä mainittuja kissahyllyjä näy missään. Hyllylevyt ovat vielä askarteluvaiheessa. Puu kuitenkin vaikuttaa olevan kissaväen mieleen jo keskeneräisenä. Saas nähdä koska puuttuvat tasot saadaan valmistettua loppuun asti ja kiinnitettyä paikoilleen.

Rentoilua


Ihmisväki päätti juhlistaa juhannusta ihan kotimeiningillä ja elokuvan katselulla. Kissatkin päättivät liittyä seuraan, mutta tällä kertaa elokuva ei karvaista väkeä kiinnostanutkaan. Ihmisväen keskelle ilmestyi kaksi pientä sohvanvaltaajaa rentoilemaan koko elokuvan ajaksi.

Rentoa juhannusta kaikille!

sunnuntai 14. kesäkuuta 2009

Tapahtuipa yöllä...

...pieni kakkaepisodi. Siivoilin laatikot yöllä juuri ennen nukkumaanmenoa. Yleensä siivoilu houkuttaa paikalle myös kissoja laatikkoasioille. Oppu pyyhki sitten toimituksen jälkeen peppuaan mattoon, kun karvastoon tai mihin lie jäi kokkare kiinni. Eikä tietenkään halunnut että se poistetaan, vaan rimpuili ja sätki, kun yritin napata kissaan kuulumatonta osaa pois.

Ehkä minuutti tämän jälkeen Kärppä kävi toisella laatikolla, ja onnistui tallaamaan tuoreeseen kakkaan sitä peittäessään. Ennen kuin sain napattua kissan laatikosta, oli se jo ehtinyt tassutella vessan täyteen kakkajälkiä. Pesuoperaatio ei myöskään onnistunut järin helposti, vaan pikkupörri pisti vastaan kaikilla tassuillaan ja rääkyi ja kynsi samalla, kun yritin epätoivoisesti saada tassuja hanan alle kissaa kainalossa pitäessäni. Kaksi ylimääräistä kättä olisi ollut tarpeen.

Jostain syystä näitä kakkaepisodeja sattuu aina, kun toinen ihmisväen osapuoli on matkoilla.

lauantai 13. kesäkuuta 2009

Iltaruokailu


Meillä syötiin iltaruoka tänään söpösti hännät ristissä. Tästä näkee myös hieman kissojen kokoeroa. Kärppä painaa henkilövaakalla luotettavasti punnittuna nyt 2,3 kg, eli ehkä se siitä kasvaa, hitaasti mutta varmasti. Oppu oli vertailun vuoksi 2,9 kg. Yhteinen ruokailupaikka on toiminut varsin hyvin, eikä tappeluita ruuasta ole tullut. Jos on tuoreruokaa tarjolla, niin Oppu söisi mielellään kaverinkin eväät, mutta siitä on selvitty vahtimalla. Katkarapuja ja sydäntä syödään siis vain valvotuissa olosuhteissa, että hitaampi pikkupörrikin ehtii syömään.

torstai 11. kesäkuuta 2009

Varpaat harallaan.

Huolellinen varvasvälien putsaus tulisi suorittaa vähintäänkin päivittäin. Tässä Kärpän tyylinäyte, varpaat ihan harallaan ja sit kieli ulos noooiiin ja putsaus niin nopeasti ettei kamera ehdi mukaan...

lauantai 6. kesäkuuta 2009

Kärppä Josefiina ½ vuotta!


Kärppä "Pörri" Josefiina on nyt sitten jo puolivuotias rimpula. Semisynttärit menivät varsin hyvin, kun taannoin talteen pistetty pörrölelu löytyi lelupiilosta. Keltaisen karvapörrön kanssa Kärppä jaksoi painia tuntitolkulla.

Muutoin kissaväen elämä on ollut varsin tylsää. Ihmisväki on joutunut opiskelujen sijaan töihin kesän ajaksi (eli ilmeisesti bloggaaminenkin harvenee, kuten ehkä tarkkaavaisimmat ovat jo huomanneetkin), ja säätkään eivät ole suosineet ulkoilua tai edes ikkunoiden auki pitämistä. Eläimistö joutuu siis pärjäämään päivät keskenään ja kaikki ylimääräinen huvikin on karsittu. Zooplussan laatikko on sentään jätetty kissojen iloksi, ja tämä onkin poikkeuksellisen mukava pahvipiilo.

sunnuntai 31. toukokuuta 2009

Piilo

Mikäs se sieltä pilkistää?


...Neiti von Oppenheimerhan se, kömpimässä pois päiväuniltaan. Talon naisväellä on ammattivalintansa takia paljon kankaita varastoissaan. Osa niistä on varastoitu laatikoihin ompelupisteen luokse. Myös kissat ovat löytäneet laatikot. Aina toisinaan jos toista kissaa ei tahdo löytyä mistään, kannattaa tarkistaa myös kangasvarastot. Erilaisten myttyjen keskellä vaikuttaisi olevan varsin mukava piilo ja nukkumapaikka.

Ruohonjuuritasolla

Pieni kuvakooste torstaisesta luontoretkeilystä